Hiljainen rukous

Hiljainen rukous

Erästä kristillisen mietiskelyn muotoa kutsutaan nimellä keskittävä rukous, mutta nimitykset eivät ole kovin tärkeitä. Tällaisessa rukouksessa on kyse siitä, että rukoilijassa on herännyt kaipaus vähentää sanoja ja viipyä enemmän hiljaa Jumalan kasvojen edessä.

Tämäntyyppisessä hiljaisessa rukouksessa ei mietiskelyn kohteena ole edes Raamatun sana, vaan rukoilijan koko olemus yksinkertaisesti suuntautuu Jumalaan/Kristukseen. Hiljaisuudessa ajatukset pulppuavat mieleen, mutta ei se mitään, rukoilija voi tyynesti todeta, miten mieli vaelsi taas johonkin muualle, päästää ajatuksesta irti ja palata suuntautumaan Kristukseen. Rukoushetki koostuu tällaisesta irti päästämisestä ja palaamisesta keskukseen, Kristuksen lähelle.

Avuksi voi valita itselleen rukoussanan, ”pyhän sanan”, jota hiljaa mielessään toistelee. Sen tulee olla lyhyt, yksi tai enintään kaksi sanaa. Esimerkiksi Jeesus, Herra armahda tai Tässä olen. Rukoussana ei ole mantra, vaan sen on tarkoitus auttaa pysymään suuntautuneena Jumalaan. Jos mieli tyyntyy niin että rukoussanakin jää tarpeettomana pois, hyvä niin.

Jos maltat istua hiljaa paikallasi tällaisessa rukouksessa esimerkiksi 20 minuuttia, saatat rukoushetkesi loppupuolella havaita, että ajatusten rumba on laantumaan päin. Mutta vaikka näin ei kävisi, voit tyynesti todeta Jumalalle että ”tällainen tämä rukoukseni nyt oli” ja palata levollisesti muihin puuhiisi.

Tällainen mietiskely pitkäjänteisesti harjoitettuna voi olla tie kestävämpäänkin tyyneyteen elämän myrskyissä. Mutta Jeesuksen seuraamisen tie ei automaattisesti merkitse ”ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”. Se on vehnänjyvän ja palvelemisen tie. Seuraavat kolme lausetta kuvaavat, miten perusinhimillisten tarpeiden vastaista mietiskely pohjimmiltaan on. Kuitenkin kaiken pohjalla on niin syvä turvallisuuden tunne, että nämäkin tavoitteet tulevat mahdollisiksi:

Päästän irti turvallisuuden tarpeestani.

Päästän irti arvostuksen ja kiitoksen saamisen tarpeestani.

Päästän irti kontrollin ja hallinnan tarpeestani.

Tätäkin on sisäinen vapaus, että minua ei enää hetkauta suuremmin ihmisten moitteet eivätkä kiitokset. Kun turvani on Jumalassa, minun ei tarvitse etsiä turvallisuutta esimerkiksi kuluttamisesta tai ripustautumisesta toiseen ihmiseen. Kun päästän irti ylimitoitetusta elämäni hallinnan tarpeesta, en putoa tyhjyyteen, vaan Jumalan syliin.

Tällaisella rukoustavalla on siis yhteytensä myös ihmiskunnan suurimpiin kysymyksiin, kuten miten voisimme vapautua ylikulutuksesta ja palata kunnioittamaan luonnon tasapainoa.

Ehkä koronaepidemia havahduttaa meitä miettimään miten voisimme toteuttaa siirtymän kohtuullisempaan, omavaraisempaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onnellisempaan yhdessä elämisen tapaan? Vaikeillakin asioilla voi olla annettavaa, vaikkapa viisautta rakentaa toisenlaista tulevaisuutta.

Tänä paastonaikana on tärkeää, ettei seuraa jatkuvasti tiedotusvälineitä ja täytä mieltään vain uutisvirralla. Kohtuus on siinäkin hyve. Sen sijaan voi ajatella, että meille on annettu tämä vauhdin hiljentämisen aika, jotta ymmärtäisimme paremmin, mikä elämässä on olennaista. On hyvä pitää yhteyttä läheisiin, on hyvä kuulostella, mitä omalle suhteelle Jumalaan kuuluu.

Sisäinen rauha ei ole mahdottomuus tänäkään aikana. Ehkä tämä on alkusoittoa sellaiselle ajalle, jossa Jumalan valtakunta saa valaista maailmanmenoa ja uudistaa sitä. Jumala voi tehdä ihmeellisiä asioita, ja sinä voit rauhassa katsella hänen töitään.

Siunausta sinulle arkesi keskelle, kärsivällisyyttä ja voimaa omalla tielläsi Jeesuksen ihmeellisessä seurassa!

Voimallinen Kristus ympäröiköön sinut suojeluksellaan!