Luostariyhteisön virsi

Luostariyhteisön virsi

LUOSTARIYHTEISÖN VIRSI

Enonkosken luostariyhteisön virren on kirjoittanut Anna-Maija Raittila vuonna 1995. Se voidaan laulaa virren 7 (Valmistu Herran kansa) sävelmällä.

1.
Me näemme kuin unta
keskellä köyhyyden.
Jumalan valtakunta
on siemen vähäinen.
Se meihin kätketään.
Se meissä varttuu hiljaa.
Me odotamme viljaa
jo aikaan talvisään.

2.
Vaan ensin pimeässä
tuo siemen hajoaa.
On uutta syntymässä,
se yöhön vajoaa!
Kilvoitus näännyttää
ja voima ehtyy työssä –
vaan katso, sydänyöstä
taas toivo välähtää.

3.
Näin meihin uskallusta
luo kärsivällisyys
keväistä luottamusta
voi antaa pitkä syys.
Pieniä alkujaan
hellästi Herra juottaa.
Hän itse meihin luottaa
uskollisuudessaan.

4.
Siis käymme rukoukseen
luo uuden alttarin,
Kutsujan palvelukseen
taas täysin sydämin.
Kristus on itse tie!
Hän tahtoamme kantaa.
Hän suunnan meille antaa
ja tietää, minne vie.

Englanniksi

The  Hymn of the monastery of Enonkoski
 Hymn text by Anna-Maija Raittila 1995. English text by Katariina Kokkonen 2016

1.
It is as if we’re dreaming
amidst a dire need.
God’s kingdom be revealing
thus in a tiny  seed.
In us it will then hide.
In us it will be growing.
We’re waiting  for it’s sowing
during the wintertide.

 
2.
But in the darkness hiding
the seed will fall apart.
A new form is abiding,
but sliding to the dark.
So trying is the fight,
the font of force is drying.
Behold: Amidst all dying
the hope´s new beam of light.

3.
Then in us courage forming
can constant patience bring
and tedious fall be calling
the faith of growing spring.
His precious seedlings small
the Lord himself will water.
Our gracious God won’t falter
but trust his children all.

 4.
So let us pray together
and at your altar feed,
our hearts give to the Caller
wherever he will lead.
Christ is himself  the way.
He is our  will’s strong tower.
He steers us in his  power
and knows where leads our way.