Sammaleenhiljainen

Muodonmuutoksen mystiikka

Muodonmuutoksen mystiikka

Hiljenevät kadut ovat tuoneet monien mieleen elokuvien maailmanloppukuvaston. Siinä mielessä maailmamme onkin loppumassa, että maailma sellaisena kuin sen tunsimme ei samanlaisena palaa tämän kriisin mentyä. Hyvä niin! Maailman on tarpeen luoda nahkansa, tämä yhteinen kokemus on kutsu muodonmuutokseen ja mielenmuutokseen.

Koronapandemia herättää monenlaisia tunteita yhtä aikaa. Toisaalta hätää ja huolta kärsivien ja surevien ihmisten puolesta; tehdään mitä voimme lähimmäisen rakastamiseksi suostumalla muuttamaan arkeamme ja tottumuksiamme. Ja rukoillaan toistemme puolesta. Toisaalta kriisi kaikessa yllättävyydessään auttaa pitämään toivoa yllä: muutos voi tulla ennalta arvaamattomin tavoin. Muutos on mahdollinen.

Kristillisessä uskonperinnössä on erilaisia mielikuvia maailman lopusta. Niistä minulle merkittävin on ajatus uudesta luomisesta, uusista taivaista ja uudesta maasta. Loppu merkitseekin muodonmuutosta, nahkamme luomista, vapautumista jostain ahtaaksi käyneestä.

Erityisen välttämätöntä on löytää nyt uudelleen luontoyhteytemme. Ihmiskunta on lähes unohtanut olevansa erottamattomasti osa luomakuntaa ja täysin riippuvainen kaikesta mitä Maa meille antaa. Tarvitsemme ekologista kääntymystä eli mielenmuutosta. Se merkitsee muun muassa paluuta mieltämään luonto pyhänä. Ajatus on osa myös kristillistä uskoa, sillä uskomme mukaan Kolmiyhteinen Jumala on läheisesti läsnä kaikessa luodussaan, vaikka hän on samalla luotuaan mittaamattomasti suurempi ja luotaamattomampi. Mutta koska hän on kaikessa, pienimmässäkin puun lehdessä (siteeraan tässä Lutheria), heijastaa kaikki oleva hänen pyhyyttään. Ja luomakunnan pyhyyden tunto tuo muassaan ihmettelyn, kunnioituksen ja luonnon viisaiden omien rytmien koskemattomuuden tajun.

Mitä muuttuu jos palaamme ymmärtämään luonnon suurten kiertojen viisauden ja pyhyyden? Miten kohtelemme silloin metsiämme ja vesiämme, miten kulutamme, mitä syömme? Jos jokainen eläin on pyhä, mihin se meitä velvoittaa?

Keskellä poikkeustilaa ja sen rajoituksia luonto auttaa meitä. Kevään tulon havainnointi ja rauhallinen kuljeskelu rannalla elvyttää mieltä ja ruumista sekä palauttaa suhteellisuudentajua. Luontoyhteys tyynnyttää. Tämä kaikki on armoa, siis Luojan, kaikessa läsnä olevan Kristuksen ja koko luomakunnan Hengityksen pelastavaa, parantavaa, koossa pitävää työtä.

Meitä kutsutaan auttamaan luontoa vaalimalla toisten lajien mahdollisuutta elää. Se edellyttää myös kokonaisten ekosysteemien vaalimista. Ihmisen osa on nyt vapaaehtoisesti, rakkaudesta, pienentää omaa tilantarvettaan, jotta toisille lajeille jää tilaa.

Meitä kutsutaan yksinkertaistamaan ja kohtuullistamaan elämäämme. Se merkitsee luopumista jostain, mutta luostariperinteet kantavat tietoa siitä, että silti kyseessä on tie entistä mielekkäämpään, onnellisempaan elämään. Apuvälineitä mielen- ja elämänmuutokseen on tarjolla sekä kristillisen hiljaisen rukouksen perinteessä että omassa kotoperäisessä vanhassa tiedossamme. Siinä kohtuus oli arvossaan: luonnosta otettiin vain se, mitä välttämättä tarvittiin. Tai oikeastaan sitä pyydettiin, ja saaduista lahjoista (kala, marjat, puu) kiitettiin. Kaikki saatu käytettiin tarkkaan hyväksi, ei haaskaten ja hölväten.

Muodonmuutoksessa kohti kohtuullisuutta meitä voivat auttaa vanhat ihmiset lähellämme. He ovat itse eläneet kohtuullisessa kulttuurissa: sotien aikaan tai niiden jälkeen jälleenrakennuskaudella. Arvostetaan ja kuunnellaan heitä. Ja liitytään muodonmuutokseen yhteisöinä, eri sukupolvet ja kaikinpuolin erilaiset ihmiset yhdessä. Jaetaan taitomme, jaetaan huolemme ja ilomme.

Kristilliset yhteisöt ovat muodonmuutoksen yhteisöjä. Varhaisen kirkon ymmärryksen mukaan kristityt ovat se joukko, joka on tietoinen, että Jumalan valtakunta on jo todellisuutta ja että se valaisee tämän mammonan pitkään vallitseman todellisuuden. Jumalan valtakunta on sen elävä, pääsiäisaamun iloa säteilevä vaihtoehto.

Kristillisen uskon syvistä mystisistä lähteistä riittää ammennettavaa, voimaa ja viisautta, jos niistä haluamme ammentaa. Tänä aikana on tarpeen myös yhdistää voimamme maailman muiden syvien perinteiden kantajien kanssa. Muodonmuutoksen aikana palataan lähteille, kasvatetaan juuret syviin vesiin.

Katja Kaila on sanoittanut Juurimessun virret, tässä Juurien Luoja rohkaisuksi muodonmuutoksen aikakaudella:

Juurien Luoja, varpujen Luoja,
sammalten Luoja, korsien Luoja,
silmujen Luoja, versojen Luoja,
katselen sinua, syntymän Luoja.

Uomien Luoja, virtojen Luoja,
koskien Luoja, kuohujen Luoja,
aaltojen Luoja, aavojen Luoja,
ammennan sinua, lähteiden Luoja.

Sulkien Luoja, siipien Luoja,
tuulien Luoja, ilmojen Luoja,
taivaiden Luoja, tähtien Luoja,
hengitän sinua, kaikkeuden Luoja.

(https://juurimessu.wordpress.com)

Kuva: Hieronymus Bosch, heinävankkuri. Pradon taidemuseo, Madrid. Copyright: Arezzo88, CC BY-SA 3.0.