Hiljainen rukous

Hiljainen rukous

Raamatussa Jumala ilmoittaa olevansa ”Minä olen se joka on”. Kaikki luotu oleminen saa olemassaolonsa siitä että Jumala on. Me voimme hiljentyä oman olemassaolomme äärelle ja kohdata olemassaolon ihmeessä Luojamme.

Hiljaisesta, sanattomasta rukouksesta on jäänyt mainintoja kristilliseen kirjallisuuteen alkaen 4.vuosisadalta jolloin Johannes Kassianus tutki nuorena miehenä Palestiinan ja Pohjois-Afrikan luostarielämää. Hänen jälkeensä Hiljaisesta rukouksesta kirjoitettiin säännöllisesti vaikka siitä kertominen jäikin pääasiassa suulliseksi traditioksi. Varsinkin Kappadokian alueen luostari-isät olivat tunnettuja rukouselämää kuvaavista ja ohjaavista teksteistään. Yksi kuuluisimmista varhaisen luostarielämän rukousteoksista on vieläkin idempänä, Kaksoisvirtain maan pohjoisosissa, elämäntyötään tehneen Iisak Niniveläisen Teokset, joita Suomessa luetaan paljon munkki Serafim Seppälän käännöksen ansiosta.

Viime vuosikymmeninä Hiljainen rukous on saanut yhä enenevää kiinnostusta osakseen. Läntisen kristikunnan kristillisen meditaation (World Community of Christian Meditation) ja keskittävän rukouksen (Centering Prayer) liikkeet ovat tuoneet kristillistä rukousperinnettä luostareista seurakuntiin ja kaikkien ulottuville uskontokunnasta riippumatta.

Tällaisessa rukouksessa on kyse siitä, että rukoilijassa on herännyt kaipaus vähentää sanoja ja viipyä enemmän hiljaa Jumalan kasvojen edessä.

Hiljaisessa rukouksessa ei mietiskelyn kohteena ole edes Raamatun sana, vaan rukoilijan koko olemus yksinkertaisesti suuntautuu Jumalaan/Kristukseen. Hiljaisuudessa ajatukset pulppuavat mieleen, mutta ei se mitään, rukoilija voi tyynesti todeta, miten mieli vaelsi taas johonkin muualle, päästää ajatuksesta irti ja palata suuntautumaan Kristukseen. Rukoushetki koostuu tällaisesta irti päästämisestä ja palaamisesta keskukseen, Kristuksen lähelle.:

Jos maltat istua hiljaa paikallasi tällaisessa rukouksessa esimerkiksi 20 minuuttia, saatat rukoushetkesi loppupuolella havaita, että ajatusten rumba on laantumaan päin. Mutta vaikka näin ei kävisi, voit tyynesti todeta Jumalalle että ”tällainen tämä rukoukseni nyt oli” ja palata levollisesti muihin puuhiisi.

Tällainen mietiskely pitkäjänteisesti harjoitettuna voi olla tie kestävämpäänkin tyyneyteen elämän myrskyissä. Mutta Jeesuksen seuraamisen tie ei automaattisesti merkitse ”ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”. Se on vehnänjyvän ja palvelemisen tie. Seuraavat kolme lausetta kuvaavat, miten perusinhimillisten tarpeiden vastaista mietiskely pohjimmiltaan on. Kuitenkin kaiken pohjalla on niin syvä turvallisuuden tunne, että nämäkin tavoitteet tulevat mahdollisiksi:

Päästän irti turvallisuuden tarpeestani.

Päästän irti arvostuksen ja kiitoksen saamisen tarpeestani.

Päästän irti kontrollin ja hallinnan tarpeestani.

Tätäkin on sisäinen vapaus, että minua ei enää hetkauta suuremmin ihmisten moitteet eivätkä kiitokset. Kun turvani on Jumalassa, minun ei tarvitse etsiä turvallisuutta esimerkiksi kuluttamisesta tai ripustautumisesta toiseen ihmiseen. Kun päästän irti ylimitoitetusta elämäni hallinnan tarpeesta, en putoa tyhjyyteen, vaan Jumalan syliin.

Sisäinen rauha ei ole mahdottomuus tänäkään aikana. Ehkä tämä on alkusoittoa sellaiselle ajalle, jossa Jumalan valtakunta saa valaista maailmanmenoa ja uudistaa sitä. Jumala voi tehdä ihmeellisiä asioita, ja sinä voit rauhassa katsella hänen töitään.

Siunausta sinulle arkesi keskelle, kärsivällisyyttä ja voimaa omalla tielläsi Jeesuksen ihmeellisessä seurassa!

Voimallinen Kristus ympäröiköön sinut suojeluksellaan!

19.9.2022