Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Olen ammatiltani pappi, ja minulla oli ilo olla mukana toimittamassa Hoosianna-messua! Kirkko oli täynnä kaikenikäisiä. Mukana oli tavallista enemmän lapsiperheitä – messu olikin erityisesti suunniteltu palvelemaan koko perhettä.

Lapset saivat näkyä ja kuulua, ja niin he tekivätkin. Alussa mentiin kirkkoon kulkueena, jota johtivat keppareilla ratsastavat leikki-ikäiset orkesterilaiset. Hepat sivuun ja asettuminen omien soittimien ääreen kirkon etuosassa – oli pientä pianoa, kitaraa ja rumpua. Ja tietysti laulajat ja muut rytmisoittajat.  Oli liikuttavaa seurata heidän musisointiaan messun aikana. Heidän vierellään soitti nuorten aikuisten bändi, rouheasti ja ilolla. Voi että oli hauskaa näiden kahden joukon vuorosoitto!

Kun oli ehtoollisen aika, tulivat kaikki yhdessä alttarin ääreen. Ihan sylivauvatkin. Kirkossa oli sananmukaisesti kansaa vauvasta vaariin. Ja kaikki halusivat tulla yhteiselle pyhälle aterialle. Jotkut pienistäkin nauttivat leivän ja viinin, henkäisivät vienon aamenen perään. Ehtoollisen jakajalla oli tänään hymy herkässä tätä seuratessa.

Ja tarvitseeko ehtoolliselle ylipäätään tulla kovin vakavalla ja surullisella mielellä? Onhan kyseessä ateria, jossa kiitämme osaksemme virtaavasta Jumalan armosta. Leivässä ja viinissä veljemme Jeesus on läsnä. Hänen uhrinsa 2000 vuotta sitten on meille esimerkkinä täydellisestä rakkaudesta lähimmäistä kohtaan. Hänen esimerkkinsä on suuri ilon ja kiitoksen aihe.

Etenkin ensimmäinen adventti on riemullisen vastaanottamisen ja kiitoksen päivä. Me – niin kuin Jeesusta Jerusalemissa tervehtivät kansanjoukot 2000 vuotta sitten – iloitsemme siitä, että ihana vahva Jeesus saapuu meidän luoksemme. Me tiedämme, miten paljon hyvää hän saa aikaan. Adventtina alamme odottaa sitä ihmeellistä hetkeä, kun Jeesus jälleen syntyy keskellemme auttaakseen meitä.  Saamme uuden mahdollisuuden.

Riemukkaan messumme jälkeen juttelin erään 11-vuotiaan seurakuntalaisemme kanssa. Kysyin, mikä hänen mielestään joulussa on parasta. Hän vastasi epäröimättä: Se, että saa viettää sitä yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Lapsen viisas vastaus.

On lohdullista ja jotenkin uskomatonta tajuta, että jouluna olemme koko kristikunta yhdessä ihmeen äärellä. Hiljaa, kunnioittaen Vapahtajan syntymää. Jouluyön salaisuus; enkelien ilmoitus, paimenten hämmästys, pienen Jeesus-lapsen taivaallinen säteily, Marian sydämeensä kätkemät sanat. Eläinten syvä läsnäolo.

Ystäväni, Sinä joka alat kulkea adventin tietä kohti Pyhää yötä. Ole siunattu.

Keravalla 30.11. 2025 Pastori Hanna Yliraudanjoki
hannamaria.yliraudanjoki@evl.fi