Vuodenvaihteessa vietin pari viikkoa Enonkosken luostarissa. Talvisen luonnon rauha ja hiljaisuus vuoden pimeimpänä aikana oli vaikuttava kokemus, mutta yllätyksekseni päivän tärkeimmiksi hetkiksi muodostuivatkin luostarin säännölliset hartaudet. Hiljentyminen kappelissa oli etuoikeus joka antoi voimaa kaikkiin päivän askareisiin sekä luostarissa, että palattuani takaisin arkeen.

Joskus me tarvitsemme konkreettista paikkaa minne vetäytyä ja missä keskittyä hetkeksi elämän syvimpiin kysymyksiin. Enonkosken luostari on minulle sellainen paikka.