JOHDATUKSESTA
Näkyihin ja ilmestyksiin liittyy usein johdatuksen elementti ja ihminen saa joko selvän kehotuksen toimia jollain tietyllä tavalla tai sitten johdatus on hienovaraisempaa ja liittyy kasvavaan sisäiseen ymmärrykseen, johon voi liittyä myös vastaanottajan omaa pohdintaa ja johtopäätöksiä.
Kristinuskon Jumala käyttää usein yksittäisiä ihmisiä, profeettoja, välittääkseen viestiään ja johdatustaan ja teologien keskuudessa vallitsee erimielisyys siitä, johdattaako Jumala ylipäätään tavallisia ihmisiä vai valikoiko hän vain tietyt henkilöt johdatukseensa ja erityissuojelukseensa. Joidenkin kristittyjen mielestä kaikki tarvittava johdatus löytyy Raamatusta eikä yksilölliselle johdatukselle ole syytä. Myös Islamin kanta tähän kysymykseen on selvä ja muistuttaa vanhatestamentillista tulkintaa kristinuskon johdatuksesta. Islamin jumala on valinnut yhden profeetan ylitse kaikkien muiden ja tämän profeetan, Muhammadin, sana on laki, ja sen enempää johdatusta kuin Koraanin noudattaminen ei yksittäinen ihminen tarvitse.
Fátiman ihme
Toukokuun kolmantenatoista päivänä vuonna 1917 Portugalissa tapahtui jotain, joka johti yhteen lähihistorian suurimpaan mysteeriin ja ihmeeseen etenkin katolilaisessa maailmassa. Pienet serkukset, kymmenvuotias Lúcia Santos, seitsenvuotias Jacinta Marto ja tämän yhdeksänvuotias veli Francisco olivat paimenessa Aljustrelin kylän lähellä. Yllättäen lapset näkivät valoilmestyksen, joka heidän kertomansa mukaan oli kirkkaampi kuin aurinko ja säteili kuin kristallilasi, joka on täytetty kuplivalla vedellä. Lapset pelästyivät ja lähtivät pakoon niityllä kasvavan pienen tammen luo. Tammen oksalla he näkivät seisomassa nuoren naisen, joka näytti olevan kokonaan häikäisevän kirkasta valoa, ja jonka kasvoja ympäröi kultainen kehä. Nainen oli pukeutunut valkoiseen huntuun tai viittaan, ja hänellä oli ihmeellisesti kimmeltäviä koruja.
Valohenkilö ilmestyi kyseisille lapsille useita kertoja seuraavien kuukausien aikana ja antoi näille viestejä muille välitettäväksi. Tieto lasten kohtaamisista ja kertomasta levisi laajalle ja sai aikaan suurta kiinnostusta lähellä ja kaukaa ja ihmisiä alkoi vaeltaa kyseiselle niitylle ja he halusivat omin silmin kohdata tuon valoilmestyksen, jonka olettivat olevan neitsyt Maria. Tämä ei kuitenkaan ilmestynyt kenellekään muulle kuin lapsille, kunnes puolen vuoden päästä ilmestys välitti lasten kautta tiedon, että 13. lokakuuta tulee tapahtumaan ihme, jonka kaikki voivat omin silmin todistaa. Tuona kyseisenä päivänä, 13. lokakuuta vuonna 1917, niitylle kokoontui yhteensä 70 000 ihmistä, jotka saivat todistaa ihmeellistä näytelmää. Paikalla olleiden lukuisten silminnäkijöiden mukaan päivä oli ollut sateinen, kunnes yhtäkkiä sade loppui ja aurinko alkoi liikkua ihmeellisten värien saattamana taivaalla ja näytti siltä kuin aurinko olisi tanssinut.
Katolinen kirkko tutki tapausta ja julisti ihmeet Fátimassa aidoiksi vuonna 1930. Francisco ja Jacinta kuolivat vuosina 1919 ja 1920 espanjantautiin. Lúciasta tuli karmeliittanunna, ja hän kuoli 13. helmikuuta 2005 97-vuotiaana. Fátiman pienen kylän ulkopuolelle rakennettiin Neitsyelle omistettu kirkko ja myöhemmin useita muitakin rakennuksia ja alueelle vaeltaa vuosittain miljoonia pyhiinvaeltajia ja Fátima on Lourdesin rinnalla suurimpia katolisen maailman pyhiinvaelluskohteita.
Neitsyt Marian lapsille kertomista viesteistä ja ennustuksista liikkuu useita eri versioita ja monet uskovat, että kaikkia ennustuksia Vatikaani, jolla viestit ovat hallussaan, ei ole halunnut paljastaa, koska ne liittyvät maailmanloppuun.
Aina johdatus ei ole siis positiivista, kuten myös alla oleva kertomus osoittaa. Tämän kertomuksen kertoi minulle sen kokija itse noin vuosi sitten.
JUMALA ANTOI JA JUMALA OTTI
Mieheni oli pastorina eräässä pienessä seurakunnassa. Asuimme pappilassa ja meillä oli neljä lasta. Kuopus oli vasta kuukauden ikäinen ja kastetilaisuus oli sovittu tulevalle sunnuntaille. Perjantai-iltana myöhään soi ovikello ja ovella seisoi seurakuntaneuvoston iäkäs puheenjohtaja, joka näytti hyvin vaivaantuneelta. Hän pyysi vuolaasti anteeksi, että oli tullut niin myöhään häiritsemään iltarauhaamme, mutta hänen oli pakko tulla, sillä hän oli saanut käskyn Jumalalta lähteä heti siunaamaan lapsemme. Syytä tähän käskyyn hän ei osannut sanoa, mutta koki, että muuta vaihtoehtoa ei nyt ollut, kun Jumala kerran käskee.
Niinpä annoimme pienen tyttäremme hänelle siunattavaksi, minkä hän teki panemalla kätensä lapsen pään päälle ja lausui Herran siunauksen.
Kävimme pian tämän jälkeen nukkumaan ja kun heräsin aikaisin aamulla, kävin heti vilkaisemassa vauvaa ja totesin hänen nukkuvan sikeästi ja levollisesti. Hänen ihonsa tuntui hieman nihkeältä ja vähensin peitteitä. Kävin vielä vähäksi aikaa omaan sänkyyni, sillä neljän vilkkaan lapsen, joista yksi pieni vauva, äitinä olin väsynyt. Heräsin kunnolla vasta parin tunnin päästä ja ihmettelin, miksi vauva vielä nukkui, sillä yleensä tämä ei vielä nukkunut niin pitkään yhtäjaksoisesti. Riensin heti katsomaan ja löysin lapsen sinisenä vuoteestaan. Kätkytkuolema. Mitään ei ollut enää tehtävissä.
Noin kuukausi tämän jälkeen olin eräässä esirukoustilaisuudessa, johon oli kutsuttu meille tuntematon saarnaaja toiselta paikkakunnalta. Tämä alkoi kohdallani puhua kielillä ja käänsi sen sitten kertoen näkevänsä pienen tyttäremme Jeesuksen sylissä ja tyttö sanoi: ”Äiti, älä itke, minulla on täällä hyvä olla.” Tämä kyseinen saarnaaja ei tiennyt, että olimme juuri menettäneet vauvamme.
Nainen, 76
Hannele Kasslin-Pottier, 2025