Kuin lähde pulppuava
sinun Henkesi on meissä, Kristus.

Luostariyhteisömme on heräillyt kesäkauteen hyvin hiljaisen kevään jälkeen. Lähteille on kaivattu! Kosketustakin kaipaamme, vielä emme voi halata kun tavataan. Mutta sekin päivä vielä koittaa. Sitä odotellessa kohdataan näin verkon välityksellä, ja kohdataan vaikkapa luostarin puutarhassa jumalanpalveluksessa.

Alkukesä on saapunut Ihamaniemellekin tavattoman ihanana. Luomakunnassaan Luoja itse koskettaa, hänen armonsa ja huolenpitonsa on ylenpalttista. Luostarin lähistöllä sijaitsevan sammalmetsän lähteen pinta on korkealla ja vesi raikasta. Ei ihme, että Raamatussa lähdevesi on tärkeä vertauskuva Jumalan Hengen työlle ihmisin sisimmissä syvyyksissä.

Luostarissamme me vaalimme kunnioittavassa hengessä jokaisen vierailijan rauhaa hiljentyä ja kuulostella itse, mitä Henki hiljaisin huokauksin hänelle viestittää ja mihin suuntaan ohjaa.

Kesän mittaan luostarin ovet ovat auki tulla vetäytymään hiljaisuuteen tai muutamaksi päiväksi talkoolaiseksi. Ota kuitenkin etukäteen yhteyttä (luostarin puhelin 040-834 1088) tai sähköpostilla. Kesäkaudella luostarissa sinut ottaa vastaan joko luostaripappi Pauliina tai kesätyöntekijämme Tuula tai Tytti.

Kotisivuiltamme löydät myös ennakkotietoa syksyn tapahtumista, mm. hiljaisuuden retriiteistä. Emme vielä tiedä, millainen syksystä muodostuu, mutta toistaiseksi elämme toivossa ja kaipauksessa, että retriitit ja muut yhteiset tapahtumat toteutuisivat.

Kulunut alkuvuosi on herätellyt monia pohtimaan, mikä elämässä on olennaisinta. Mistä voin ammentaa sellaista elävää vettä, etten enää janoa eikä minun tarvitse tyydyttää janoani pakonomaisesti kuluttamalla tai viihteeseen uppoutumalla? Kristillisen uskomme hengellinen syväuoma on vuolas, luostariyhteisössä haluamme pitää sen vettä tarjolla.

Psalmi 42 sanoittaa:

Niin kuin peura janoissaan
etsii vesipuroa,
niin minä kaipaan sinua, Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa,
elävää Jumalaa.

Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?

Odota Jumalaa!
Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.

Virsi 119: 5 liittää äänensä lauluun:

Peura janoissansa
rientää tuskissansa
luokse lähtehen.
Vie myös meidät täällä
murheen hellesäällä
luokse Jeesuksen.
Johda meidät Herran huomaan
armolähteen vettä juomaan.

Siunattua kesää virren 125 sanoin: Kosketa minua, Henki!