Kodin lähellä oli lähteitä. Ne eivät jäätyneet talvellakaan, suksi upposi niiden kohdalla hangen lävitse. Kesällä kulkija sai osansa tuosta vahvasta voimasta: janoon kämmenpohjallisen ainutlaatuista vettä. Lähteeltä johti kotiin vanha tie, sillä kohtaa oli jo melkein perillä.