Tämä blogi on neliosaisen, luostarielämää yleensä ja Enonkosken luostaria käsittelevän sarjan ensimmäinen osa.
Luostarilaitoksen historiasta
Karmeliittojen yhteisön perimätieto kertoo sääntökunnan kilvoitteluelämän alkaneen Karmel-vuorella. Vuorella oli asunut erilaisia askeettisia juutalaisyhteisöjä jo vuosisatojen ajan. Kristityt kilvoittelijatkin löysivät Karmel-vuoren ja luolat, joissa Vanhan Testamentin profeetat Elia ja Elisa ja heidän seuraajansa olivat asuneet. Bysantin keisarikunnan kristillisen kirkon kilvoittelijat perustivat ensimmäiset Karmel-vuoren kristilliset luostariyhteisöt.
Varmuudella ensimmäiset kristilliset luostariyhteisöt perustettiin Ala- ja Ylä-Egyptin alueelle jo 200-luvun lopulla ja 300-luvun alkupuolella. Kuuluisia luostarilaitoksen pioneereja olivat Pakomius ja Antonius Suuri. Luostariliikkeen syntymisen syistä historioitsijat ovat esittäneet monenlaisia arvioita. Yleisimmiksi luostarien perustamisen syiksi on esitetty Jumalan kutsua henkilölle luovuttaa koko elämänsä Jumalan tahdon noudattamiseen niin kuin se inhimillisesti katsottuna on mahdollista, ja toisaalta konstantinolaisen käänteen jälkeistä seurakuntien maallistumista. On esitetty, että luostarilaitos syntyi puolustamaan kristinuskon varhaista ydintä tilanteessa, jossa uusien, aiempaa maallistuneempien kristittyjen määrä kasvoi paikallisseurakunnissa ja kolmannelle vuosisadalleen ehtineeseen, kasvavaan uskontokuntaan alkoi sekoittua vaikutteita muista uskomuksista. Luostareissa haluttiin paikallisseurakuntien toimintatapoja tiiviimmin toteuttaa henkilökohtaisen rukouselämän syventämistä yhteisissä jumalanpalveluksissa ja koko elämän antamista Jumalan tahdon toteutumiseksi.
Sana kehittyvien luostariyhteisöjen elämästä levisi kristikunnassa ja elämäntapa kiinnosti monia. 380–390 luvuilla nuori skyyttalaissyntyinen Johannes Kassianus vietti aikaa Pyhän Maan ja Ylä-Egyptin luostarikilvoittelijoiden luona. Hän kirjoitti näkemästään ja kokemastaan Konferenssit-nimisen teoksen, joka innoitti mm. Benediktus Nursialaisen perustamaan luostariyhteisön. Hänen mukaansa nimetyistä benediktiiniluostareista tuli vuosisadoiksi läntisen kirkon luostarilaitoksen ydin.
Nykypäivänä luostarit ovat elävää elämää ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa. Protestanttisissa kirkkokunnissa luostarilaitos ei ole hallinnollisesti osa kirkkokuntaa mutta erilaisia protestanttisia luostariyhteisöjä on ympäri maailmaa.
Luostarilaitos on maallikkoliike. Luostarit ovat kristittyjen maallikoiden koteja, joissa arkielämä halutaan järjestää siten, että välttämättömät työt hoidetaan yhdessä, jotta hengelliselle elämälle jää mahdollisimman paljon aikaa.
Monissa luostareissa jäsen sitoutuu elämään luostarissa loppuelämänsä. Enonkosken luostariyhteisö ottaa jäsenikseen sekä määräaikaisesti että pitkäaikaisesti yhteisöelämään sitoutuvia kristittyjä.
Perinteisesti luostariyhteisöelämän on katsottu olevan avioliitolle vaihtoehtoinen elämäntapa. Kristitty on joko mennyt naimisiin tai pysynyt naimattomana ja mennyt asumaan luostariin. Enonkoskella halutaan antaa myös kristillisille aviopareille mahdollisuus sitoutua luostariyhteisöelämään. Tämän toimintatavan historiallinen esikuva löytyy 500-800 -lukujen kaksoisluostareista, joita perustettiin, kun myös avioparit kokivat kutsumuksen luostarielämään. Silloin he yhteisestä sopimuksesta lopettivat aviollisen yhteiselämänsä ja vetäytyivät yhtä aikaa asumaan luostariin, joka tarjosi sekä miesten että naisten yhteisön erillisine tiloineen. Tällaiset kaksoisluostarit vähenivät 1. vuosituhannen loppua kohden ja lopulta loppuivat kokonaan. Kuitenkin vielä 1300-luvulla Ruotsin Pyhän Birgitan luostarisääntöön kirjattiin birgittalaisluostarien perusyksiköksi yhteisö, jossa oli tilat sekä miehille että naisille.
Enonkosken luostarin vaiheista ja asukkaista
Enonkosken luostaria alettiin ideoida 1990-luvun alussa. Perustamista valmisteltiin työryhmissä, joissa laadittiin suuntaviivoja luostarielämän toteuttamiselle Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä. Perustamista suunnittelemassa ja kannustamassa olivat mukana mm. Pentti Laasonen, Pauli Annala, Anna-Maija Raittila, John Vikström, Samuel Lehtonen, Kalevi Toiviainen, Voitto Huotari ja koko suunnitelman aloitteentekijä, Veli-Matti Hynninen.
Suunnittelutyö johti Suomen evankelisluterilaisen luostarin tukiyhdistyksen perustamiseen 9.2.1993. Ensimmäisenä yhdistyksen puheenjohtajana toimi piispa Samuel Lehtonen.
Hanke sai runsaasti julkisuutta mediassa ja kun sopiva rakennus – Enonkosken Ihamaniemen kylän entinen koulu – oli löytynyt, lukuisia suomalaisia kristittyjä ilmoittautui halukkaiksi luostariyhteisön asukkaiksi. Ensimmäiset yhteisön jäsenet muuttivat asumaan luostarille 7.helmikuuta 1994.
Luostariyhteisöt noudattavat perinteisesti jäseneksi otossaan jopa vuosia kestävää, vaiheittain etenevää, jäsenyyteen johtavaa ohjelmaa. Enonkoskella otettiin koeasukkaita yhteisöön heidän omien kotiseurakuntiensa suosituskirjeiden perusteella, Suomen evankelisluterilaisen luostarin tuki ry:n järjestämien haastattelujen jälkeen. Ensin jäsenkandidaatti oli koeajalla, jonka jälkeen yhteisön hyväksyttyä kandidaatin pysyväksi asukkaaksi hänestä tuli jäsen. Yksi Enonkoskella pitkäaikaisimmin asunut luostariyhteisön jäsen on myös kirkollisesti vihitty tehtäväänsä.
Enonkosken luostariyhteisön jäsenille luostariyhteisö on siis pysyvä koti tai osa-aikainen asuinpaikka. Rakennusta he hoitavat kuin omassa omistuksessaan olevaa kiinteistöä ja ovat vastuussa yhteisestä toimeentulostaan yhteisönä.
Enonkoskella toteutettiin alusta asti erilaisia yhteisölle toimeentuloa tuottavia toimintamuotoja. Yhteisön asukkaina oli erilaisten taitojen osaajia. Jotkut osasivat tehdä käsitöitä myyntiin, toiset osasivat viljellä hyötykasveja ja jotkut säilöä marjoja ja vihanneksia. Alusta asti Enonkoskella järjestettiin tapahtumia, retriittejä ja kursseja, ja majoitettiin hiljentymiseen otollista paikkaa etsiviä matkailijoita. Rakennuksen tiloja myös vuokrattiin lyhyitä tilaisuuksia, kuten perhejuhlia, varten. Ensimmäisinä vuosina, kun rakennusta muutettiin koulurakennuksesta luostarirakennukseksi, paikallinen kyläyhteisö teki luostarissa paljon työtä ja omalta osaltaan oli rakentamassa luostaria.
Luostareissa on historiallisesti asunut muitakin kuin hengellisen yhteisön jäseniä. On tarvittu monenlaisen työn tekijöitä. Luostareissa on ollut myös vuokraa maksavia asukkaita sekä hoitoon otettuja vanhuksia, vammaisia ja lapsia. Nykyluostareista hoivapalveluja tarjoavat vain ne yhteisöt, jotka ovat halunneet erikoistua hoiva-alaan.
Nykyään on yleistä ottaa luostariin määräaikaisiksi asukkaiksi talkoolaisia tai ihmisiä, jotka haluavat vuokrata luostarista vaatimattoman asunnon lyhyeksi aikaa. Enonkoskella on myös haluttu toimia näin. Esimerkiksi tutkimustyön tai luovan työn tekemistä varten on mahdollista hakea vastikkeellista residenssiasumista. Kaikki luostariyhteisössä asuvat sopeutuvat yhteisön elämäntapaan, hengelliseen päivärytmiin ja osallistuvat välttämättömiin töihin.
Enonkosken luostariyhteisö on 30-vuotisen taipaleensa aikana kokenut erilaisia elämänvaiheita. Kutsumus luostarissa asumiseen on harvinaista Pohjoismaissa. Enonkoskellakin on eletty vuosia, jolloin luostarin tukiyhdistys on ollut toiminnan pääasiallinen ylläpitäjä. Toisinaan taas luostariyhteisön jäsenet ovat muodostaneet toiminnan aktiivisen ytimen.
Tällä hetkellä, vuoden 2026 lopulla, luostarin tukiyhdistys hoitaa sen tiedotuksen, hallinnolliset asiat, viranomaisasiat, talouden hallinnan ja vastaa tilaisuuksista. Luostarissa käy määräaikaisia talkoolaisia ja osa-aikaisia yhteisön jäseniä järjestämässä yhteisön hengellistä toimintaa ja tekemässä välttämättömiä käytännön töitä. Savonlinnan seurakuntaan kuuluva paikallinen Enonkosken kappeliseurakunta järjestää luostariyhteisössä erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. Myös yhteistyö paikallisten yhdistysten kanssa on tiivistä.
Luostariyhteisön jäseneksi hakeutumisesta
Niitä, jotka tunnistavat itsessään kutsumuksen ja kaipuun olla osa nykyajan luostariyhteisöä, Enonkosken luostariyhteisö kannustaa rukoilemaan asian puolesta ja pyytämään omia ystäviäkin rukoilemaan sen puolesta. Oman kutsumuksen selvittämiseksi on myös hyvä tutustua luterilaisen virsikirjan Jumalanpalvelusliitteessä esitettyyn tapaan rukoilla rukoushetkiä, käydä säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja lukea Raamattua ajatuksen kanssa.
Kun jäseneksi hakeutumista on arvioinut itse jonkin aikaa rukouksen ja Jumalan sanan avulla, voi ottaa yhteyttä Suomen evankelisluterilaisen luostarin tukiyhdistyksen hallitukseen sähköpostilla luostariyhteiso@luostariyhteiso.fi. Yhteydenoton jälkeen keskustellaan luostariyhteisön jäseneksi hakeutumisesta ja voidaan sopia vierailu luostariin ja myöhemmin ensimmäinen, korkeintaan kaksi viikkoa kestävä asumisjakso. Sen jälkeen on mahdollista keskustella jatkosta, jos luostariyhteisön jäsenyys on toiveena.
Enonkosken luostariyhteisö 29.8.2026