
Muutama sana paastosta
Paasto on ennen kaikkea hengellinen harjoitus. Se juontaa juurensa kristinuskon alkuaikoihin. Se muistuttaa Jeesuksen 40 päivää kestäneestä paastosta autiomaassa ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Paasto onkin syvimmiltään valmistautumista johonkin tärkeään. Kristityillä suuret julkiset paastot liittyvät suuriin juhliin valmistautumiseen. Nyt alamme odottaa pääsiäistä.
Pääsiäispaasto on 40 päivän jakso, joka alkaa tuhkakeskiviikosta päättyen pääsiäissunnuntaihin. Tuhkakeskiviikkona monissa seurakunnissa järjestetään iltatilaisuus, jossa asetutaan yhteiseen hiljaiseen odotukseen. Otsaan piirretään tuhkaristi. Rauhoittuminen ja keskittyminen ennen suurta juhlaa alkaa.
Vaikka paasto onkin vähemmän korostettu luterilaisessa kirkossa kuin joissakin muissa kristillisissä perinteissä, se on silti tärkeä osa monien luterilaisten hengellistä elämää. Paasto nähdään keinona lähestyä Jumalaa, puhdistaa mieli ja keho.
Paastota voi sekä konkreettisista että henkisistä asioista. Tavallisinta on, että paastoaja vähentää syömistään. Ruuan on hyvä olla yksinkertaista. Kukin voi oman mahdollisuutensa mukaan jättää pois joitain normaaliin kuuluvasta ruokavaliosta. Voit ehkä jättää ainakin herkut ja karkit. Kasvispainotteinen ruoka keventää oloa ja on hyväksi myös muutoin – Jos pystyt, voit jättää pois tai vähentää nautintoaineita kuten alkoholia ja tupakkatuotteita. Nettipelit ja sosiaalisen median selaamisen voisi jättää vähemmälle, mainitakseni vain muutamia esimerkkejä. Itse tiedät parhaiten, mistä konkreettisista asioista juuri sinun olisi hyvä paastota.
Paastota voi ylipäätään arjen pyörityksestä; mieti onko sinun mahdollista hypätä hetkeksi pois oravanpyörästä? Voisitko ainakin hiljentää tahtia – jättää harrastukset ja viihdykkeet vähemmälle? Television katselun tai uutisten selaamisen sijaan voisit antaa itsesi vain olla. Voit istua rauhassa kotonasi – ehkä tehdä käsillä jotain sellaista, mikä ei vaadi ajatusten rasittamista vaan antaa mielelle hetken lepoa. Luonnossa liikkuminen, eläinten katselu ja tarkkailu juurruttaa todelliseen ja auttaa kehomieltä siirtymään pyhään läsnäoloon.
On nimittäin hyvä yrittää paastota ajattelusta, mielen kiivaasta pyörityksestä. Vaikeaahan se on. Mieli pulputtaa lähes taukoamatta. Tarkkailepa tätä – istu hiljaa ja kuuntele mielesi puhetta. Huomaat, että sen on vaikea pysyä hiljaa. Voi tosin käydä niin, että kun alat tarkkailla ajatuksiasi, ajatuksen ratas luonnostaan hidastuu.
Anna enemmän aikaa katselulle, kuuntelulle, tarkkailulle. Tee tilaa sisimpääsi vaikkapa toistamalla perinteistä rukouslausetta ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Tämä rukous syrjäyttää muun turhan ajattelun ja rauhoittaa mieltä sekä kehoa.
Jumala haluaa ennen kaikkea, että me olemme hänen kasvojensa edessä, että me kuulemme hänen äänensä, tunnemme hänen antamansa Pyhän Hengen väreilyn kehossamme.
Pääsiäispaaston tähtäyspiste on juhla – ylösnousemuksen riemu. Paastonajan hiljentyminen tähtää siihen, että puhtaina ja kirkkaina ja hengellisesti raittiina saisimme ottaa vastaan kristillisen uskon alkusiemenen, sen ytimen. Ydin on Kristuksen kuoleman voittavassa voimassa ja Hänen läsnäolossaan meissä.
Tämän päivän on Jumala tehnyt, iloitaan ja riemuitaan siitä. Ps. 118:17
Pastori Hanna Yliraudanjoki
Paastokalenteri on otettu kirkon verkkosivulta evl.fi hakusanalla paastokalenteri. Sen voi myös ladata sivulta.