Sitä saa, mitä tilaa?
Rukoushetki ArkistoHerra Jumala, kaiken Luoja,
avaa silmäni kauneudelle,
avaa mieleni ihmeelle.
Kristus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Ilm. 3:20
Odottavan aika on pitkä. Lapsena joulu tuli aina liian hitaasti. Aikuisena huokailen ajan vähyyttä: kuinka ehdin saada kaiken valmiiksi?
Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä, jota meillä ei aina ole. Raskauden viimeiset viikot. Työpaikkahaastattelun vastaus. Laboratoriokokeiden tulokset. Toivoa. Pelkoa. Odotusta, joka kouraisee syvältä.
Miksi elämässä ei aina saa sitä, mitä tilaa? Lahjalistamme Jumalalle on pitkä. Tilaamme menestystä ja onnea. Meidän suunnitelmiimme eivät kuulu yllätyslahjat: kipu, suru ja vastoinkäymiset. Kysymme: miksi juuri minä? Kun kysymyksemme voisi olla, miksi en juuri minä?
Odottavan aika kuluu hitaasti eikä vastauksia kaikkeen ole. Silti vamma voi muuttua voimavaraksi. Kirous siunaukseksi. Uhka mahdollisuudeksi. Itku iloksi.
Tule, Herra Jeesus, tule kuninkaana.
Hallitse sydämissämme, tule rakkautena.
Hallitse mielissämme, tule rauhana.
Hallitse tekojamme, tule voimana.
Hallitse päiviämme, tule ilona.
Hallitse pimeydessämme, tule valona.
Hallitse ruumiissamme, tule terveytenä.
Hallitse aherruksessamme, tule toivona.
Tulkoon valtakuntasi keskellemme.
Aamen.
Mielen hiljaisuutta voi etsiä vielä joulun jälkeenkin retriitissä tammikuussa. Ilmoittautuminen menossa.