Enonkosken luostarin syntyvaiheita
Työtä evankelisluterilaisen luostarin perustamiseksi Suomeen tehtiin jo vuodesta 1990 lähtien. Alusta lähtien valmistelijoina ja seuraajina oli piispoja vahvistamassa luterilaista luostarihanketta. Professori Pentti Laasonen hankkeen pääkannustajana perusteli hanketta lausumalla, että luostarilaitos on ollut Suomessa eräänlaisella katkolla mutta nyt on oikea aika palauttaa se paikalleen palvelemaan kirkkoa. Arkkipiispa John Vikström, piispa Samuel Lehtonen, piispa Kalevi Toiviainen ja piispa Voitto Huotari siunasivat ja kannustivat hanketta valmisteluvaiheessa. Versaillesin evankelisen luostarin nunna sisar Helvi Pulla oli vuodesta 1990 lähtien mukana valmistelussa. Valmistelua johtanut Luostarin neuvottelukunta perustettiin 13.2.1992, puheenjohtajana piispa Samuel Lehtonen, vpj. kirkkoherra Veli-Matti Hynninen.
Hanke konkretisoitui Suomen evankelisluterilaisen luostarin tuki ry:n perustamiseen 9.2.1993. Puheenjohtajana oli piispa Samuel Lehtonen, vpj. lehtori Riitta Virkkunen. Yhdistyksen tarkoitus on muun muassa tukea luostariyhteisön toimintaa ja ylläpitää luostarirakennusta ja ympäristöä.
Tiedotusvälineet osoittivat suurta kiinnostusta perustettavaa luostaria kohtaan, ja halukkaita luostarielämään siirtyjiksi oli runsaasti. Heitä haastateltiin tehtävään perustetussa työryhmässä kirkkohallituksessa. Haastattelujen tuloksena valittiin neljä henkilöä luostariyhteisön perustajiksi.
Luostarin paikaksi valikoitui Enonkosken kunnan Ihamaniemen kylän lakkautettu koulu, jonne nämä luostarin ensimmäiset asukkaat muuttivat 7.2.1994. Heistä yksi, luostarissa sisareksi vihitty Virva, vaikutti siellä yhteensä noin 15 vuoden ajan. Lukuisia pitempiaikaisia asukkaita ja kilvoittelijoita on asunut luostarissa vuosien mittaan.
Enonkosken kunta lahjoitti myöhemmin rakennuksen ja tontin luostarille.